Luca on alkanu tekeen tuhoja yksin jäädessä. En tiiä mistä se on hoksannu sen, en kyllä mielestäni ainakaan oo huomioinu sitä siitä tai mitenkään muutenkaan palkannu, mut en voi olla täysin varma. Se on jyrsiny mun sänkyä sen verran, et petarissa on kangas vähän rikki ja sisuksia nakerrettu. Ku olin Oulussa häissä, nii Luca oli silläaikaa kotona yksin ollessa sängyn paksumpaa patjaa jyrsiny nurkasta niin et siinä on kiva kolo. Vaikka Luca olis väsyny ku lähen, nii se ei auta juurikaan, aina se ei välttämättä tee mitään yksin jäädessä. Hoksasin, et sillä ei oo ollu luita vähään aikaan ku se jyrsii yleensä vähänki pienemmän luun hetkessä nii niitä ei jää, mut nyt ostin kasan ja pitää kokeilla tässä ku johonki lähtee nii jättää niitä luita sille jyrsittäväksi. Aktivointileluista löytyy kongi, pallo ja semmonen muovinen lauta kuva tuossa osotteessa --> http://www.monica.zoner.fi/images/dog-twister-lila_0910_087.jpg  nuita kaikkia oon kokeillu, mut useimmiten kongi ja pallo löytyy sängyn alta ja Luca ei sinne sovi menemään ja lauta on Lucalle liian helppo vaikka olis kaikki luut paikallaan. Luca onki sitte aina nostanu kaikki luut ja syöny makupalat ja sitte purru luista yli puolet käyttökelvottomaksi. Pitää vissiin hommata vielä joku semmonen mikä pysyy paikallaan ja on vaikka puusta.

 

Torstaina alotetaan uuessa agiryhmässä, innolla taas ootellaan sitä.  Pitäs mulla itelle hommaa vielä niitä esteitä enemmän, ainaki hyppyja haluan. Kokeilin viime viikolla laittaa ämpäreitten väliin harjanvarsia, mut Luca aluksi pelkäs niitä eikä uskaltanu hypätä vaan kiersi ja yritti alittaakki. Laskin sitte toisen puolen niistä kokonaan maahan ja sitte alko sujua vähän paremmin, aika hitaasti Luca tuli perässä vaikka ite juoksin melkein täysiä.

 

Huomaa nyt, että ku ollaan joka viikko käyty Oulussa ajamassa, nii Lucalla alkaa taas olla helpompaa tuo autoilu. Valjaitaki oon pitänyt ja ne on edelleen inhottavat, mut ei Luca enää kuolaa autossa vaikka ne on päällä, ainakaan paljoa. 

 

Jäälissä ku ollaan ja käyään lenkillä, nii oon pitäny Lucaa aina hihnassa, muutamia ihan pikkupätkiä oon saattanu päästää irti ja sitte taas ottaa kiinni. Nyt oon kuitenki tällä viikolla pitäny sitä pari kertaa lähes koko lenkin irti ja tosi hyvin pysyy vierellä, ku niin komennan. Vielä oon kuitenki aina ottanu kiinni jos koiria tulee vastaan. Jopa pyöräilijät ja lapset Luca jättää aika hyvin rauhaan.   Luca kulki vierellä irti jopa paremmin ku hihnassa ollessa, välillä vapautin että pääsi vähän nuuskimaan.

Pari viikkoa sitte nakkasin Lucalta punkkipannan pois, ku aattelin ettei niitä enää oo. Viikolla kuitenki löysin yhen punkin Lucan päästä, oli jo kerinny imeä ittensä aika täyteen.  tuon näkönen --> http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/11563/IMG_5224_0709_tp.jpg. Joutuin poistamaan sen omilla pinseteillä ku eipä ollu tullu hankittua punkkipihtejä, hyvin lähti kuitenki irti ja punkki koki kovan kohtalon pöntön syövereissä. Syynäsin koiran tarkkaan ja löysin toisen (ainaki luulen et se oli kans punkki, oli vähän vaikea olla varma ku se oli liiskaantunu) kuolleena mahakarvoissa, ei ollu päässy iholle asti imemään. Väri oli sellanen musta-ruskea/punanen kuva sen näkösestä --> http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/13935/1821289.jpg. Sitte aikasemmin Lucalta löyty rupi takajalan ja mahan välisestä ihosta, mut en tiiä mikä siihen on käyny. Myöhemmin tuli mieleen, et oisko siinä ollu punkki joka jo kuitenki puottautunu pois. Desinfioin molemmat kohat.

Siinäpä taas vähäksi aikaa.

Tiistaina ajeltiin Lucan kans Jääliin ja sunnuntaina kotiin paluu. Luca lähti kuitenki jo eilen äitin kyytillä Puolangalle, ku huomenna mulla ois häihin meno eikä täällä ois mitään paikkaa mihin jättää koira siksi aikaa (kaikilla ku on meno samoihin häihin). Täällä jäälissä ku ei iskä oo kotona neljään tuntiin ja äitipuoli ei uskalla jäädä Lucan kans kaksistaan tänne, kaksi koiraa kun joskus on hyökänny kimppuun (toinen niistä käsittääkseni oli tuttu koira). Heidi -siskon luokse muuten voisi viedä, mutta siellä koiravahtina on sellainen henkilö, joka ollut vähemmän tekemisissä koirien kanssa eikä varmaan selviytyisi Lucan ja Neron (kauhukaksikon) riehumisesta. Eikä muitakaan paikkoja oikein ollu tarjolla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi laittaa poika "maitojunalla" kotiin. Matka oli menny hyvin, vaikka Luca oli valjaissa mitä se yleensä pelkää. Oli outoa nukkua pitkästä aikaa ilman, että koira ois ollu lähellä.

 

Luca tykkää ku käyään metässä kävelemässä ja juoksemassa. Se saa olla irti ja tuoda keppejä. Keskiviikkona (vai olikohan se torstai) sattu kyllä vähän ikävä juttu, ku tuolla pikkumetässä oltiin ja heittelin Lucalle keppiä nii se ei kunnolla kattonu eteensä ja juoksi katkenneeseen puunrunkoon (n. 20cm korkea) pahki ja satutti etutassuaan siihen.  Ensin se istu ja piti sitä ilmassa maasta, mutta ku tutkin ja kokeilin jalkaa nii ei siinä mitään tuntunu eikä Luca sitte ees nilkuttanu mitenkään joten päästiin jatkamaan lenkkiä vähän ajan päästä. Onni onnettomuudessa, ois voinu käydä pahemminki ku juoksi siihen melko vauhilla.

Luca vähän poseeraa metässä.

Yllä olevat kuvat on otettu matkalla mätsäriin. Luca ja Nero molemmat matkustaa ekaa kertaa takaosassa. Ihan sievästihän ne oli siellä.

Sitte kuvia viimeseltä agilityn alkeiskurssin tunnilta. Luca on kehittyny aivan kauheaa vauhtia! Tuntuu, että eikai me olla ees niin paljon harjoteltu ja nyt se jo menee tosi hyvin! Oppivainen pentu (vieläkö voi pennuksi sanoa, ku 1 vuosi lähestyy?). Siis 21.9. Luca täyttää 1v.

Luca keinulla (tämä mennään vauhilla) yhellä kerralla oli vähän pelkoa, mut meni ohi.

A-esteellä (alkaa olla jo pimeää ulkona ku kello lähentelee 21) Irti mennään, muutaman kerran hyppäsi pois mut muuten ihan hyvin jäi.

 

Tää on niin huvittava kuva, et pakko laittaa! Luca päätti tassutella ja poseerata kuvaajalle (oli kuvaaja vissiin liian lähellä) Lucalle pitää saaha vauhtia lisää raalle!

Pujottelua. Vinokeppejä Luca meni jo ilman hihnaa (harmi ku ei oo kuvaa) alkuun ohjasin. Toiset kepit vaatii vielä harjotusta.

Keskittyneenä renkaalla

Kiitokset kuvaajalle, hyviä oli! Vaikka oon kyllä loppujenlopuks sitä mieltä et jos vaan pystyisin oleen kahessa paikassa yhtäaikaa, nii oisin ottanu kuvia ite.

Heippa taas seuraavaan kertaan......

Käytiin eilen Lucan ensimmäisissä mätsäreissä ja kokemus oli kiva huolimatta lähes koko kakstuntia kestäneestä vesisateesta ja siitä ettei sijoille päästy. Käteen jäi märät vaatteet ja paljon hyviä neuvoja tulevan varalle.  Luca piippasi kyllä paljon, mutta loppuajasta harvemmin. Eipä siitä sen enempää sitte.

Sit pari kuvaa ensimmäisistä agireeneistä 3.8.

Luca A-esteellä (kahella viimesellä kerralla on kokeiltu mennä ilman hihnaa vähän pannasta varmistellen ja hyvin on jääny käskystä)

hypyissä ei ongelmia

rengasta on menty vasta muutamia kertoja mutta sekään ei tuota ongelmia

Pitkä aika viime kirjottelusta, mut jos nyt vähän kertailis kesän tapahtumia... Eikö se niin oo että kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa, joten tähän päivitykseen tulee paljon kuvia ku en jaksa kirjottaa niin paljon.

Koko kesä meni mulla töiden parissa, mutta päästiin kuitenki matkustamaan Lappiin asti.

Kesäkuussa ei kyllä käyty juuri missään, oli sen verran tiukka aikataulu mulla töiden kanssa että...  Käytiin kuitenki pari kertaa uimassa (jopa minä kävin ekaa kertaa juhannuksena).

Tässä on kaksi Lucan lempiharrastuksista. Muita on tietenki agility, uiminen ja toko. Vasemmassa kuvassa Luca kiipesi pallon kans portaat ylös trampoliinille

Heinäkuussa sitte päästiin vähän enemmän reissaamaan. Heti alussa lähettiin kolmeksi päiväksi mummolaan Aavasaksalle (viime kerrasta oliki aikaa). Siellä Luca pääsi ihan kunnolla uimaan omassa rannassa Tornion joessa ja kävipä Luca rantasaunassaki pyörähtämässä pari kertaa.

Luca tykkää noutaa vesilelua

Lucasta oli mukavaa ku "serkkupoika collie" Nero oli kans mukana. Nero on aikas raju tapaus, välillä jopa Lucan makuun.

Hammaskalusto ei mee ihan tasan Mutta Nero pärjää nuilla naskaleilla paremmin.

Vauhdin huumaa

Välillä oltiin jopa ihan rauhassa

Tämä oli kans mukava leikki

Tässä on upea mies!! Häntäki on nii kivasti ku pystykorvalla

Tästä on Lucalle tullu tapa, joka välissä on syömässä heinää tai mitä nuo nyt on. Eikö tuo oo jotain mahanpuhistus tekniikkaa? (yhen kerran on oksentanu ku oli syöny paljon heinää, automatkalla on oksentanu jos on kerinny vähänki syyä ennen lähtöä)

Tämä on niin ihana kuva!!

Pakko nyt laittaa muutamia maisemakuvia tuolta mummolan reissulta

Sorsa istu illalla laiturilla, mut Luca ajo sen pois.

Silta vie Ruotsiin Övertorneån

 

No sitte heinäkuun loppupuolella meillä oli pentutapaaminen Jormualla. Lucaa on alkanu enemmän kiinnostamaan nartut, joten sielläpä niitä oliki sitte useampi kiinnostava kappale. Rähinää ei Lucalla tullu kenenkään kanssa isommin.

tässäpä ois Esko -veli, Rox -veli, Babi -emä, Luca, Oscar "-eno" ja Wanni -sisko (kaikki sisarukset ja isukki ei päässy paikalle)

Luca saa kyytiä Lilyltä

Luca tutustu kanoihin ja kukkoon

Tästä kuvasta iso kiitos Annelle

Elokuun alussa meillä alko 6 viikkoa kestävä agilityn alkeiskurssi. Tunnit on menny hyvin, rataharjotuksia on otettu ja oon yllättyny siitä miten hyvin Luca ne suorittaa. Väliajalla on kovaa piippaamista narttujen perään, kahella ensimmäisellä tunnilla sitä ei ollu. Meidän ryhmä kun sattuu olemaan sellanen et Luca on ainoo uros neljän nartun kanssa. On vissiin hormonit alkanu hyrräämään kovasti pojalla, koska on alkanu karkailemaan naapurin nartun luokse mitä se ei ennen oo tehny. Kuvia ekalta tunnilta laitan, kuhan saan niitä itelle.

Loppukesä ja syksyn alku onki menny seuraavissa merkeissä:

rentoilua ja..........

rentoilua.

 

Ompas taas menny yli viikko viime kirjottelusta!

Meillä on ollu nyt vierailuviikko Lucan kanssa.

Viikko sitte lauantaina käytiin Lucan siskotyttöä Bordetella's X-Seraa eli Wannia morjestamassa, sekä tietenki Pekko -aikamiespoikaa. Lucaa kiinnosti aluksi enemmän Wannin takapää kuin etupää, joka selittyi sillä, että siskotytöllä alkoi juoksu seuraavana päivänä. Lucan mielestä Wannin kanssa on kiva leikkiä ja Luca menikin sillä reissulla Wannin perässä aika pitkälle veteen. Wanni ui lelun perässä ja nouti sen jo kuin vanha tekijä, mutta Luca pysytteli mieluummin rantaveessä.

tässä jälleentapaaminen.

tämä paikka osoittautuiki hyväksi piilopaikaksi.

tämän syvemmälle ei herra kuitenkaan uskaltautunu.

sievä ryhmäkuva: Pekko, Wanni ja Luca

ja sisarukset vielä kaksistaan

 

Maanantaina sitte käytiin Anne -kasvattajan luona Jormualla. Luca tapasi siellä mammansa, S Bar L Dancing Roses eli Babin sekä velipoikansa Bordetella's X-orro eli Roxin. Roxin kanssa ei heti juttu luistanu, mutta kyllä se sitte pikkuhiljaa. Kokeilin Lucan kanssa vähän agia, jossa se onkin melkoinen taituri vaikka harjottelu on jääny siihen pentukurssiin joka käytiin talvella. Näkee, että Luca nautti tekemisestä ja vauhtia riittää. Hyppyesteen (rimat maassa) eteen jäi aika hyvin oottamaan, ku menin esteen toiselle puolelle. Siinä oli vielä vähän ongelmaa talvella, ku pojalla meinas olla nii hirveä kiire päästä vauhtiin. Esteen kiertämistä kokeiltiin ekaa kertaa, ensin Anne näytti ja minä kokeilin tehdä perässä. Hyvin Luca tekee mitä pitääkin.  Verkolla kehystetyt kepitki meni tosi hyvin sekä A-este, jonka idean Luca ymmärsi talvella jo parin kerran jälkeen. Rengsta kokeiltiin ensimmäistä kertaa eikä siinäkään mitään ongelmaa.  Mulla on suunnitelmissa että hankkisin itelle ainaki joitain esteitä, pitää vielä miettiä et mitä voi tehä ite ja mitä ostan sitte ajan ja rahan kanssa.  Otettiin myös vähän seuraamisharjoituksia ja esineruutua sekä pallon tuomista ja leikkimistä.

pojat sievästi vierekkäin.  (takana A-este)

 

No sitten viimeinen kyläilypaikka oli tänään kun käytiin ystäväni Sannan luona, jolla on coton de tulear Onni Partanen. Aku oli matkassa, Onni ja Aku kun ovat hyviä kavereita jo entuudestaan, tänään Luca näki Onnin toisen kerran. Onni ärhenteli aluksi Lucalle, mutta vähän ajan päästä leikkivät jo kaikki kolme yhessä. Onnilla tuli vissiin hätä, että nämä pojat valtaa sen kodin, joten se päätti merkata kaks kertaa sisälle. Luca meni ensimmäistä jo nuuskimaan, mutta komensin sen pois ennenku kerkesi alkaa lirittämään päälle.

Sannan luona oli erittäin liukkaat lattiat ja vain kaksi mattoa, joten Luca otti ravatessaan pari kertaa osumaa lattiasta ja loppuajan viettiki sitte sillä yhellä matolla. Käytiin vielä ennen kotiin tulo järven rannassa kävelemässä, mutta tuuli oli niin kova ja kylmä ettei viihytty (ts. minä en viihtyny) kauaa siellä. Autoilu vahvistuu päiväpäivältä, Jormualta tullessa tipahti pari tippaa kuolaa penkille, mutta muuten EI MITÄÄN!

Tänään sitte illemmalla meillä kävi lauma vieraita, kun äitillä ja Martilla oli joku kokous. Ensimmäiset vieraat Luca haukku, sen jälkeen lähettiin käymään lenkillä ja palatessa oli vieraita tullu kolme autollista lisää. Sisälle tullessa pidin Lucan hihnassa ihan varalta, mutta poika yllätti eikä äännähtänykkään!